Uusi päiväkirja
Hatun uusi päiväkirja löytyy orin nykyisen kotitallin Yläkokon foorumilta.
Vanha päiväkirja
20.04.2018 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja
Nyt kohta kahden kuukauden ajan me ollaan asuttu Hatun kanssa Eternal Warmbloodsissa. Edelleen puitteet jaksavat yllättää, enkä pääse yli siitä, miten ihmeessä olen saanut hevoseni asumaan tällaiselle luksustallille. Jotenkin ihmeessä myös Hattu on tuntunut viihtyvän täällä, vaikka en kuvitellut sen olevan suurten tallien hevonen, mutta orihan käyttäytyy suorastaan kuin omistaisi paikan.
Hattu on pääsääntöisesti käyttäytynyt hienosti, eikä ole aiheuttanut noloja tilanteita. Kerran ori kyllä rykäisi itsensä irti, mutta se oli tallin käytävällä ja ovet olivat kiinni, joten vaaratilanteita ei päässyt syntymään ja sain Hatun nopeasti kiinni. Pihalla Hattu on myös esittänyt kevätjuhlaliikkeitä, mutta viikko viikolta ori ymmärtää kävellä nätimmin, joten ehkä kohta turhat tanssimiset jäävät pois.
Ratsastuksellisesti olemme lähteneet kehittymään hurjaa vauhtia. Olemme valmentautuneet viikottain ja eteenkin esteillä, vaikka olemmekin koulupainotteinen ratsukko. Sileällä työskentely kuitenkin oli jo valmiiksi ihan kivalla mallilla, mutta esteillä vauhtia oli liikaa ja kontrollia liian vähän. Pikkuhiljaa olemme esteillekkin löytäneet jarrut ja hyppyjen laatu on parantunut hurjasti jo näin lyhyessä ajassa.
Hattu on liikkunut päivittäin, tietenkin välillä kevyesti vaikka kävellen, eikä rankkoja treenejä ole kuin muutama viikossa, mutta näin energistä oria on turha jättää seisoskelemaan. Joka toinen päivä Hattu käy kävelykoneessa ja sen homman ori onkin oppinut hienosti ja malttaa kävellä rauhassa.
Uskon että osaltaan aktiivinen treenisuunnitelma on tehnyt Hatulle hyvää, eikä ylimääräistä energiaa pääse kertymään enää liikaa. Kisoihinkin olemme päässeet pyörähtelemään, mutta vielä toistaiseksi ei ole mitään huikaisevaa menestystä tullut haalittua, mutta kokoajan päästään parempiin suorituksiin.
Kaiken kaikkiaan meillä on siis sujunut todella hyvin, eikä hetkeäkään ole kaduttanut massiiviselle luksustallille muutto!
Nyt kohta kahden kuukauden ajan me ollaan asuttu Hatun kanssa Eternal Warmbloodsissa. Edelleen puitteet jaksavat yllättää, enkä pääse yli siitä, miten ihmeessä olen saanut hevoseni asumaan tällaiselle luksustallille. Jotenkin ihmeessä myös Hattu on tuntunut viihtyvän täällä, vaikka en kuvitellut sen olevan suurten tallien hevonen, mutta orihan käyttäytyy suorastaan kuin omistaisi paikan.
Hattu on pääsääntöisesti käyttäytynyt hienosti, eikä ole aiheuttanut noloja tilanteita. Kerran ori kyllä rykäisi itsensä irti, mutta se oli tallin käytävällä ja ovet olivat kiinni, joten vaaratilanteita ei päässyt syntymään ja sain Hatun nopeasti kiinni. Pihalla Hattu on myös esittänyt kevätjuhlaliikkeitä, mutta viikko viikolta ori ymmärtää kävellä nätimmin, joten ehkä kohta turhat tanssimiset jäävät pois.
Ratsastuksellisesti olemme lähteneet kehittymään hurjaa vauhtia. Olemme valmentautuneet viikottain ja eteenkin esteillä, vaikka olemmekin koulupainotteinen ratsukko. Sileällä työskentely kuitenkin oli jo valmiiksi ihan kivalla mallilla, mutta esteillä vauhtia oli liikaa ja kontrollia liian vähän. Pikkuhiljaa olemme esteillekkin löytäneet jarrut ja hyppyjen laatu on parantunut hurjasti jo näin lyhyessä ajassa.
Hattu on liikkunut päivittäin, tietenkin välillä kevyesti vaikka kävellen, eikä rankkoja treenejä ole kuin muutama viikossa, mutta näin energistä oria on turha jättää seisoskelemaan. Joka toinen päivä Hattu käy kävelykoneessa ja sen homman ori onkin oppinut hienosti ja malttaa kävellä rauhassa.
Uskon että osaltaan aktiivinen treenisuunnitelma on tehnyt Hatulle hyvää, eikä ylimääräistä energiaa pääse kertymään enää liikaa. Kisoihinkin olemme päässeet pyörähtelemään, mutta vielä toistaiseksi ei ole mitään huikaisevaa menestystä tullut haalittua, mutta kokoajan päästään parempiin suorituksiin.
Kaiken kaikkiaan meillä on siis sujunut todella hyvin, eikä hetkeäkään ole kaduttanut massiiviselle luksustallille muutto!
06.03.2018 Päiväkirjamerkintä - kirjoittanut omistaja
Bahadur on nyt vajaan viikon asunut Eternal Warmbloodsissa. Edelleen minusta tuntuu siltä, että eksyn valtavilla tiluksilla ja kerran tajusin vahingossa kävelleeni väärään tallirakennukseen. Kyllä nyt sentään jo oikea talli löytyy, mutta oikea karsinakin pitää joka kerta tarkastaa nimilaatasta. Muuten olemme kyllä viihtyneet loistavasti ja luultavasti pian minunkin kaltainen puupää oppii paikat.
Tänään Pahis oli ihan omituinen hakiessani sitä tarhasta. Siis omituisempi kuin yleensä. Pahis käveli vieressäni rauhallisesti pää alhaalla, eikä sillä tuntunut olevan kiire mihinkään. Kun tallissa samanlainen rauhallinen käytös jatkui, mittasin orilta jopa kuumeen, mutta ihan kunnossa se vaikutti olevan. No, ei siinä sitten auttanut muu kuin alkaa laittamaan ratsua kuntoon ja luottaa siihen, että kyllä sillä on kaikki ihan hyvin, vaikkei se olekkaan normaali diiva -itsensä.
Matkalla maneesille Bahadurista alkoi löytyä taas omia piirteitään. Se päästi ilmoille yhden kimakan hirnahduksen ja otti jopa pari tanssiaskelta rinnallani. Siinä vaiheessa kuitenkin kun pääsimme sisälle maneesiin ja Pahis päätti hypätä kynttilänä pystyyn, alkoi hieman tulla ikävä tätä mystistä rauhallista versiota oristani. Antamalla Pahikselle muuta mietittävää, sain sen taas rauhoittumaan ja pystyimme kävelemään alkukäynnit ongelmitta maastakäsin.
Käyntityöskentelyyn Bahadur on ottanut ärsyttävän tavan ja se jää helposti heiluttamaan päätään tai jää tyhjäksi edestä. Olemme siis käynnissä palanneet taas harjoittelemaan vain tasaisella tuntumalla kulkemista ja kyllä ori jo parin kierroksen jälkeen vähän malttaa rentoutua.
Ravi- ja laukkatyöskentelyä otimme melko rennolla meiningillä. Halusin orin vain liikkuvan eteenpäin rennosti ilman turhaa pomppimista. Minulta Pahis on alkanut hyväksyä jo hieman pieniä virheitäkin ratsastaessa, mutta huomaa heti jos selässä on uusi ihminen, silloin tulinen ori testaa kaikki temppunsa ja vetää herneen nenään liiankin helposti. Laukkaa otin kevyessä istunnassa suurilla ympyröillä. Parit pikkupukit Bahadur teki laukannostojen yhteydessä, mutta kun vain ratsastin eteen, enkä huomioinut pomppuja, se rentoutui ja pärski tyytyväisenä.
Nyt kun meillä on kunnon treenipuitteet, on tarkoitus alkaa treenaamaan niin esteitä kuin koulua. Esteitä lähinnä mielenvirkistykseksi ja koulua ihan kilpailusuunnitelmalla. Kyllä me varmaan jossain estekisoissakin välillä startattaisiin, onhan Pahis niin loistava hyppääjä, mutta kouluratsastus on se meidän ensisijainen suuntamme.
Kun Pahis liikkui hyvin ja rennosti, annoin sille pitkät ohjat ja suoritimme loppukäynnit. Maneesiin saapui joku muu uusista yksityisen omistajista, hänellä oli ratsunaan komea cremello ori. Huikkasin heipat ja lähdimme Pahiksen kanssa samalla ovenavauksella. Menisimme kävelemään loppukäynnit suurelle lumiselle derbykentälle, jossa näkyi muitakin hevosen jälkiä, joten luotin sen olevan sallittua. Lunta ei ollut valtavaa kerrosta, mutta hieman Pahis joutui nostelemaan jalkojaan.
Talliin palatessani oli siellä enemmänkin porukkaa. Suurin osa ihmisistä vaikutti olevan vielä toisilleen kohtuu tuntemattomia, mutta kaikki vaihtoivat kuulumisia ja kertoilivat hevosistaan. Kyllä mekin Pahiksen kanssa hieman huomiota herätimme, kun kävelimme sisälle talliin. Huikkasin kaikille yhteisen heipan ja liityin parhaani mukaan muiden keskusteluun hoitaessani samalla komeaa oriani pois.
Bahadur on nyt vajaan viikon asunut Eternal Warmbloodsissa. Edelleen minusta tuntuu siltä, että eksyn valtavilla tiluksilla ja kerran tajusin vahingossa kävelleeni väärään tallirakennukseen. Kyllä nyt sentään jo oikea talli löytyy, mutta oikea karsinakin pitää joka kerta tarkastaa nimilaatasta. Muuten olemme kyllä viihtyneet loistavasti ja luultavasti pian minunkin kaltainen puupää oppii paikat.
Tänään Pahis oli ihan omituinen hakiessani sitä tarhasta. Siis omituisempi kuin yleensä. Pahis käveli vieressäni rauhallisesti pää alhaalla, eikä sillä tuntunut olevan kiire mihinkään. Kun tallissa samanlainen rauhallinen käytös jatkui, mittasin orilta jopa kuumeen, mutta ihan kunnossa se vaikutti olevan. No, ei siinä sitten auttanut muu kuin alkaa laittamaan ratsua kuntoon ja luottaa siihen, että kyllä sillä on kaikki ihan hyvin, vaikkei se olekkaan normaali diiva -itsensä.
Matkalla maneesille Bahadurista alkoi löytyä taas omia piirteitään. Se päästi ilmoille yhden kimakan hirnahduksen ja otti jopa pari tanssiaskelta rinnallani. Siinä vaiheessa kuitenkin kun pääsimme sisälle maneesiin ja Pahis päätti hypätä kynttilänä pystyyn, alkoi hieman tulla ikävä tätä mystistä rauhallista versiota oristani. Antamalla Pahikselle muuta mietittävää, sain sen taas rauhoittumaan ja pystyimme kävelemään alkukäynnit ongelmitta maastakäsin.
Käyntityöskentelyyn Bahadur on ottanut ärsyttävän tavan ja se jää helposti heiluttamaan päätään tai jää tyhjäksi edestä. Olemme siis käynnissä palanneet taas harjoittelemaan vain tasaisella tuntumalla kulkemista ja kyllä ori jo parin kierroksen jälkeen vähän malttaa rentoutua.
Ravi- ja laukkatyöskentelyä otimme melko rennolla meiningillä. Halusin orin vain liikkuvan eteenpäin rennosti ilman turhaa pomppimista. Minulta Pahis on alkanut hyväksyä jo hieman pieniä virheitäkin ratsastaessa, mutta huomaa heti jos selässä on uusi ihminen, silloin tulinen ori testaa kaikki temppunsa ja vetää herneen nenään liiankin helposti. Laukkaa otin kevyessä istunnassa suurilla ympyröillä. Parit pikkupukit Bahadur teki laukannostojen yhteydessä, mutta kun vain ratsastin eteen, enkä huomioinut pomppuja, se rentoutui ja pärski tyytyväisenä.
Nyt kun meillä on kunnon treenipuitteet, on tarkoitus alkaa treenaamaan niin esteitä kuin koulua. Esteitä lähinnä mielenvirkistykseksi ja koulua ihan kilpailusuunnitelmalla. Kyllä me varmaan jossain estekisoissakin välillä startattaisiin, onhan Pahis niin loistava hyppääjä, mutta kouluratsastus on se meidän ensisijainen suuntamme.
Kun Pahis liikkui hyvin ja rennosti, annoin sille pitkät ohjat ja suoritimme loppukäynnit. Maneesiin saapui joku muu uusista yksityisen omistajista, hänellä oli ratsunaan komea cremello ori. Huikkasin heipat ja lähdimme Pahiksen kanssa samalla ovenavauksella. Menisimme kävelemään loppukäynnit suurelle lumiselle derbykentälle, jossa näkyi muitakin hevosen jälkiä, joten luotin sen olevan sallittua. Lunta ei ollut valtavaa kerrosta, mutta hieman Pahis joutui nostelemaan jalkojaan.
Talliin palatessani oli siellä enemmänkin porukkaa. Suurin osa ihmisistä vaikutti olevan vielä toisilleen kohtuu tuntemattomia, mutta kaikki vaihtoivat kuulumisia ja kertoilivat hevosistaan. Kyllä mekin Pahiksen kanssa hieman huomiota herätimme, kun kävelimme sisälle talliin. Huikkasin kaikille yhteisen heipan ja liityin parhaani mukaan muiden keskusteluun hoitaessani samalla komeaa oriani pois.